moi…argh.

Kirjoittelen nyt taas pitkästä aikaa tätä blogia. Ilmeisesti olen kirjoitellu tätä viimevuoden puolella, joka on liian kauan sitten. Koetan kirjoittaa jotain ilman että katsoisin koko ajan näppäimistöön. Hieman hankalaa mutta tämän oppii jos muistaa harjoitella ja opetella aakkosten sijainnit näppäimistöllä.

Mutta taas asiaan. Kela (eli Kehoittaa Elämään Lanttien Avulla) on hankalana kuten aina. Nyt meil raha-asiatkin on niin huonolla jamalla että elämiseen ei jää yhtään rahaa. Laskut ja vuokra ei tuota ongelmaa mutta sen lisäksi kun pitäisi ruokaakin ostaa ja paljon muuta, nii loppuukin jo rahat. Raipe on kyl töissä, mutta mitä voi odottaa puhelinmyyntityöstä: palkka ei ole välttämättä sieltä korkeammasta päästä. Mie alan kohta unohtaa miten ostetaan vaatteita, ruokaa, taloustarvikkeita yms. Kun ei koskaan ole rahaa ostaa niitä. Voi kunpa joku muu maksaisi meän vuokrat ja kaikki laskut ainakin seuraavan 12kk ajan. Helpottuis häiden suunnittelu ja viettäminen kummasti. Siis häät on suunnitteilla. Ei siitä vielä sen enempää.

Kela…AAAAARRRGGHHHHH!!!

 

Palaillaan taas, jos muistan.

PMP

asumista

Huoh. Eilen oli muutto ja nyt on osa tavaroista löytäny paikkansa. Kirjat on melkeinpä kaikki viel laatikoissaan kirjahyllyn puuttumisen takia. Nyt vaan koetetaan järjestellä muita tavaroita ja paikkoja. Keittiökin näyttää pikkuhiljaa viihtyisältä ja julisteita sekä tauluja on ilmaantunu seinille.

Kävin tänään Raipen kans veljen ja sen kihlatun luona. Kaiken sen sosialisoinnin ja hengailun ohessa join liikaa kahvia (2kupillista) ja vatsa ja elimistö meni melkein kokonaan sekaisin. Kaiken lisäksi mulla on näin vasta muutettuani viel joku pelkotila. Aivan ku mulla pelottais asua lapsuudenkodin ulkopuolella jonkun töysin tuntemattoman henkilön kans. No kyl mie olen oppinu tuntemaan Raimoa todella hyvin muutaman vuoden aikana, mutta menee ainakin kuukausi ennen ku olen edes suht hyvin tottunu asumaan kodin ulkopuolella jonku henkilön kans, jonka olen tuntenu vain muutaman vaivaisen vuoden. Ei mitään henkilökohtaista ketään kohtaan , mutta mulla vaan on edelleen ihmispelko. Mutta varmaan se kaksi kupillista kahvia laittoi myös oman mausteensa ja lusikkansa siihen kuuluisaan soppaan. Onneksi tää ns. kahvipiikki helpottaa pikkuhiljaa.

Telkkaria ei ole viel joten nyt on tylsää. Pitäsköhän kehittää joku leffa ulkoiselta kovalevyltä? Huoh.

Toivottavasti tää olo paranee täst.

Palaillaan taas astioille,

PMP

heips

 

Taas pitkästä aikaa. Koulu on jo loppunut ja kesälomaa on kulunut jo kohta kuukauden. Vielä kuukausi ja sitten…hei, hetkinen!! Vielä kuukausi?? Enhän mie enää kouluun oo menossa! Viimeiset 4v. opiskeltuani todella tiiviisti Inarissa, tuntuu melkein mahdottomalta kuvitella elämää Inarin ulkopuolella.

Fuomášin ahte in leat čállán dahje hállan sámegiela ollenge dan maŋŋá go bohten eret Anáris. Mun gal galggan hállat ja čállit eambbo sámegiela ahte mun in vajálduhte giela, maid mun lohken jagi. Ja maid ožžon buorre nummirat Lihkus mun beasan hállat sámegiela irgái dálan go moai letne fárren munno vistái. Ja diđusge juos su oabbá beassá maid lohkat giela, dalle alo go son riŋge munnje, mun hálan sutnje dušše sáme Iihan olmmoš oahppá giela juos ii gula dahje hála dat.

Mut juu   Muutto tulee muutaman päivän kuluttua, 1.7.2011. Sen päivän tulen muistamaan päivänä jolloin tämä pikkulintu lensi pois isän hallitsemasta pesästä. Sille tyranni kaudelle tulee loppu. Mutta ei se minusta koskaan tule pääsemään eroon. Ehei.

Perjantaita siis odotellessa!!!

Dearvvuođaiguin,

PMP

hei..taas.

Juu-u. Kevät on nyt siinä vaiheessa että koulua ois enää vaivaiset 2pv. jos huominen ja kevätjuhlapäivä plus muutama tunti tältä päivältä lasketaan mukaan. Puut on nyt jo yllättävän vihreät, joten kai kevät ja kesä on ainakin pari viikkoa edempänä kuin vuosi sitten. Silloin oli vielä kylmää ja vihreydestä ei tietoakaan.

Ehei, en ole pirteä. Saattaa vaikuttaa että olen hyvällä tuulella puhumattakaan siitä että olisin iloinen. Pyh, sanon minä. Jostain syystä en jaksa olla pirteänä, ja tunnen muutenkin oloni ulkopuoliseksi. Ihmiset: tiedän että tästä on puhuttu monesti, mutta henkilö (minä), jota on loukattu menneisyydessä niin pahasti kuin vaan voi kuvitella, ei voi koskaan enää täysin luottaa ihmisten sanomisiin tai lupauksiin. Oli ne kuinka vilpittömiä tahansa. Mie tunnen varmaan aina oloni ulkopuoliseksi ja jokseenkin näkymättömäksi. Tulen aina muistamaan menneisyyteni, ja tulen aina olemaan sen vanki. Anteeksi jos tunnun olevan aina näin masentava. Mutta jos minusta ei pidetä sellaisena kun olen, niin saa olla tykkäämättä. Se ei vaan kauheasti paranna minun oloa.

Keskiviikkona siis kevätjuhla. Joskos sitä uskaltais laittaa gáktin, silkin ja lakin päälle. Riskuista puhumattakaan. Emt. Olenkohan tarpeeksi itsevarma siihen hommaan.

Dearvvuođaiguin

PMP

[blank]

Asiat on mystisiä. Ja varsinki se miten niitä saa selville.

En ala tarkemmin mainitsemaan, mutta peri henkilöä joiden kanssa olen ollut tekemisissä jollain tavalla melkeinpä jokapäivä on eronnu. Siis mitäh?? Hyvin ovat osanneet asian ainaki piilottaa, mutta kannattaa varoa miten hyvä mie olen hoksaamaan ja näkemään asioita. Mutta kuiten…huh huh OoO

Ja sit…takaisin koulujuttuihin. Vapaastivalittavat loppui ja samalla rauha ja hiljaisuus. Kestin jopa jonkun verran naurun ja mekastuksen volyymitasoa, mutta sain taas muistutuksen kuinka ärsyttävän korkealle tasolle desibelit voi nousta. Samalla sain 10sekunnin kerta rysäyksellä yliannostuksen räkätystä. Onneksi on kuulokkeet mukana. Menis muuten hermot.

Ja on jotenkin anti-sosiaalinen tunne ku ei oo ihmisiä näkyny jeerassa ja ei oo ollu juttukaveria. Ei irl eikä Facebookissa. Tiedän, että ihmiset on viel työharjoittelussa, mutta tarviiko täällä olevien alkaa mua välttelemään. Ja sit ensviikolla ku ihmiset tulee takaisin, mun hermot alkaa taas olemaan kireämmällä ku eräs “oi niin ihana” ihminen tulee takaisin. Toivottavasti on oppinu käyttäytymään ku ihminen eikä olis kuin kakara.

Suurin piirtein asiat on WTF!!  (=What The Factor?) Niinkuin Sho Minamimoto sanoisi

hei-hello-hola

 

Ei siis mitään uutta taivaan alla.

Vapaastivalittavien kurssi on antanu mulle sopivaa hermolomaa muista luokkalaisista, vaik onhan ne mukaviakin. Muut on ommellu joko sisnatöitä tai nutukkaita ja mie verkalakkia. Viikonlopun tein oikein urakalla pitsinauhaa lakkiin ja tänään sit selviää vieläkö pitää tehdä kui pitkä pätkä sitä. Luulenpa ett säästyn siltä hommalta. Ja pääsen ompelemaan nauhan kiinni

Koululla on ollu viimeaikoina hieman hiljaista ku kakkoset ja kolmoset eri ammattilinjoilta ovat työharjoittelussa, ja tääl on enää ykköset ja sivistävien linjojen opiskelijat. Vielä 3-4vk ja sitten on taas vilinää ja vilskettä enemmänkin koululla. Paitsi että sitten mie taas varon liikkeitäni ja vielä enemmän sanojani. Ei pitäisi stressata näin paljon. Itseasiassa…MINÄ EN STRESSAA!!!

Jep.

PMP

…

Nyt ei ole menny ihan kaikki nallekarkit tasan. Siis mie en kunnolla muista millon olisin viimeksi pystyny puhumaan jonkun ihmisen kans aiheista joiden järjettömyys hipoo taivaita. Pelkään pikkuhiljaa muuttuvani mykäksi ku ei oo ketään kenen kans jutella. Enkä mie enää tietäis mistä puhua. Luulin saaneeni edes hieman sosiaalisen ja iloisen luonteen, mutta nyt ei jaksa enää innostaa.

Asiaa ei helpota se että asuntolan huonekaveri muutti omaan yhden hengen huoneeseen, eli olen nyt sit yksin asuntolassakin. Koululla se ilmoitti asian ohimennen ns. tyyliin “btw”. Sain loppupäivän sit aikaa sulatella tietoa, ja se sit saman päivän illalla muutti pois. Tavarat se hakee päivän jälkeenpäin. F*king nerokasta.

Tehkää ihmeessä minusta erakko! Ja ps. minäkin “tykkään” teistä. ARGH!!